Viime talvena heräsi ajatus istumalihasten rääkkäämisestä. 10-15 päivää. n.1500kilometriä. Jäämereltä Helsinkiin pyörällä (kylmiltään). Tämä olisi tarkoittanut 100 - 200km päivätahtia...mahdollista? Miksikäs ei!
Kevään aikana päivitettiin edellisvuonna hankittua maasturia katukuntoon tulevaa koitosta varten. Hankittiin lukkopolkimet ja niihin sopivat tossut. Vaihdettiin nappularenkaat kepeästi rullaviin ratakumeihin. Asennettiin ranneystävällinen retkitanko. Viriteltiin tarakka ja siihen Ortliebin laukkusarja. Asennettiin juomateline, sekä langaton matkamittari vauhdin rajoittajaksi :D
 |
| Yksi pitkä suora lisää |
Koko kevään kestäneen varustelurumban edetessä alkuperäinen matkasuunnitelma sai kuitenkin uudet raamit. Tämä koettiin myöhemmin pelkästään positiivisena asiana Aikasuunnitelmat reissun keston suhteen pysyivät alkuperäisenä, mutta reissun pituutta ja reittiä karsittiin kovalla kädellä. Lopputuloksena oli reilun viikon reissu Helsingistä Storfjårdenille (suurvuono), josta ensimmäiset 900 kilometriä taitettiin kuitenkin junalla, makuuvaunussa :D Poljettavaa jäi siis n. 350 kilometriä(menomatka). Se tosin Norjan rajalle asti ylämäkeen!
Reitti kulki muoniosta kilpisjärven kautta suorinta ja ainoaa mahdollista tietä Jäämerelle, josta piti suunnitelman mukaan polkaista vielä takaisinkin. Paluumatka kuitenkin taitettiin bussilla, sillä Nalle tartutti menomatkalla vaivanneen röhätaudin kaveriinsa, joka vanhempana ja viisaampana ymmärsi tällä kertaa pistää terveytensä urheilun edelle. Nallea ei tämä juuri haitannut, sillä menomatkan 300 kilometrin ylämäkipainoitteinen ähellys oli verottanut kokematonta pyöräilijää jo aivan tarpeeksi. Niinpä loppumatkasta viimeiset 60 kilometriä hurukyytiä lasketeltu serpenttiinitie tuntui jo ajatuksenakin liian raskaalta noustavaksi täyspakkaus tarakalla. Vertailun vuoksi: 60km ja 656m. Pyörän vauhti paikoittain yli 60km/h... Alaspäin kyllä, mutta ylöspäin...
 |
| Kilpisjärven mahtava Saana |
 |
| Saanan huipulla |
 |
| Lepotauko |
Reissupäiviä kertyi 9 kappaletta, joista viisi istuttiin satulassa.
Ensimmäiset 3 päivää poljettiin vaihtelevassa kelissä muoniosta kilpisjärvelle, jossa pidettiin vuorokauden lepo -ja Saananhuiputustauko. Päivä olisi ollut syytä maata (ja oltaisiinkin maattu, jos niitä hyttysiä ei olisi ollut niin maan perkuleesti) kokonaisuudessaan aloillaan, sillä seuraavan päivän pyöräilystä ei tullut juuri mitään kipeytyneiden polvien, sekä tukkoisten etureisien takia. Tietä saatiin kynnettyä Saanalta Norjan puolelle vaivaiset parikymmentä kilometriä, kunnes oli pakko luovuttaa ja etsiä sopiva tienpenkka leiriytymistä varten. Ihan vain tiedoksi kiinnostuneille: pohjoisemmilla leveysasteilla voi teltan pystyttää miltei mihin tahansa pusikkoon ongelmitta. Vedestä ei tarvitse myöskään huolehtia, sitä nimittäin riittää.
 |
| Hyttysten syötävänä Norjan puolella |
Kuudes päivä olikin sitten lähestulkoon pelkkää alamäkipyöräilyä aina jäämerelle asti. Pikataipaleen varrella saatiin pyöriä kuitenkin sen verran jarruteltua, että ehdittiin maisemat tallentaa mukana kiikkuneeseen Canonin taikalaatikkoon. Saimme myös etuoikeutettuina pulahtaa kristallin kirkkaaseen ja jääkylmään jokeen kulkusia huljuttelemaan(ei sovellu nynnyille). On se muuten niin väärin, että heti rajan takana maisema muuttuu niin radikaalisti. Lumiset, yli puolentoista kilometrin korkuiset huiput ja niiltä laskevat sadat vesiputoukset... Kaunista.. Ei meillä vaan ole :D
 |
| Skibotn joen alkupää |
Perillä jäämerellä löysimme Suurvuonon rantapenkalta mukavan, sopivan piilossa oleva teltanpaikka, joka oli varusteltu oivalla retkikeittiöllä(viikinkiaikainen merkkitulipaasi). Siinä kelpasi sitten rötvätä pari päivää.
Heti ensimmäiseksi tietenkin viriteltiin heittovehkeet kuntoon, sillä ei niitä turhaan sinne sinne asti raijattu. Vihreänhohtava Forelli siimanpäähän ja makrillia naaraamaan! Ensimmäisenä tosin söimme turskaa. Makrillia nousi vasta, kun älysimme vaihtaa lohille tarkoitetut koukut pienempiin. Kalastuksen lomassa sai nahkaakin hieman käristettyä, keskiyön auringossa, vaikka suurin osa ajasta menikin tihkusateessa ja ukkosta pidellessä. Mikäs siinä, varustekysymys...
 |
| Meren antimia |
Siperia opettaa
- muutama edestakainen matka porvooseen ei riitä harjoitteluksi tällaiselle matkalle
- matkavauhti kannattaa pitää maltillisena
- tavaraa oli mukana aivan liikaa
- kalliit Ortliebit ovat paremmat, kuin bilteman parin kympin kertakäyttölaukut
- makrilli on parasta
- varakumeja on hyvä olla matkassa useampi
- seuraava fillarireissu jossain hieman tasaisemmilla leveyspiireillä
- seuraavalle jäämerireissulle dyykkikamat mukaan!
- suklaat ja pähkinät loppui kesken
 |
| Kenttägourmè |
 |
| Keskiyön aurinko |
|
 |
| Matkan pää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti