Olisiko se oikeasti niin yksinkertaista?

Äijät pönöttää joka aamu Pasilan Alepan kaljajonossa hankkijalippikset tutisten aamun refloissa. Oi sitä onnea kun aamun ensimmäinen Koffi hulahtaa lähipuiston penkillä kurkusta alas. Ei kauheasti haittaa, vaikka puistonpenkin näkösuojana rehottaneet puskat on kaupungin toimesta sahattu matalaksi. Ainoastaan ohikulkijoilla voisi olla jotain sanomista asiaan (leikkipuisto 200metrin päässä)

Edellistä todistan jokaisena arkipäivänä kouluun kulkiessani. Pistää miettimään, mikä on ajanut gubet keitolle? Todennäköisesti kyse on 90-luvun lamasta ja sen ikävistä jälkiseurauksista. Suomalainen mies tartuu ilmeisen helposti pulloon, kun vaikeuksia tulee eteen. On myös todettu, että lähes jokainen yli vuoden työttömänä ollut Suomalainen mies sairastuu hyvin suurella todennäköisyydellä masennukseen, jonka yleisesti käytettynä itsehoitokeinona, joskaan ei välttämättä hyvänä sellaisena -on kuningas alkoholi.


Meillä kaikilla on tarve tehdä jotain
Oli kyse sitten työstä tai harrastuksesta, niin jokaisella on meistä tarve "käyttää" päätänsä, kehoansa, tai parhaassa tapauksessa kumpaakin päivittäin. Onhan niin, että esimerkiksi tyhjäkäynnillä pyörivä autokin karstoittuu ennenpitkää. Samalla tavoin ihminen tylsistyy, ahdistuu ja vajoaa pahimmassa tapauksessa masennukseen, joka taasen saattaa johdattaa ties mihin. Ilman tekemistä, ja sen elämään tuomaa sisältöä meistä ei ole mihinkään, joten ei ihme, että sitä sisältöä sitten haetaan esimerkiksi pullosta.

Missä meni vikaan?
Omasta puolestani voin helposti sanoa liikunnan olevan parasta lääkettä, mikäli on tekemisestä puutetta, mutta nykypäivän teknistyneen yhteiskunnan suuntaukset vain ovat 60-luvun kertakäyttöbuumista lähtien olleet hieman toista mieltä asiasta. Leijonan osa tekniikan kehityksestä on suunnattu markkinoille, joissa kehitetään tuotteita ja palveluita helpottamaan ihmisen jokapäiväistä toimintaa, eli toisin sanoen vähentämään liikkumisen tarvetta. Mitä ihmettä? Missä vaiheessa olemme unohtaneet, että suurimmalla osalla meistä on kaksi jalkaa ja kaksi kättä, jotka ovat tarkoitettu lähinnä liikkumiseen ja erinäisten elintärkeiden askareiden hoitamiseen? Onko siis ihme, että esimerkiksi työttömyyden alla moni gubbe on lösähtänyt sohvalle ja korkkannut pilsupullon, koska  ei tiedä mitä muuta käsillä tai jaloilla voisi tehdä? Niin ja vastaäänille tiedoksi: tässähän ei ole (kiitos Suomen sosiaaliturvan) kyse rahasta. Got the point? Palataanpa hieman taaksepäin " tyhjäkäynnillä pyörivä autokin karstoittuu ennenpitkää" Jos ei osaa, kukaan ei ole koskaan kertonut, ei tiedä, eikä ole edellisten takia myöskään kiinnostunut siitä, että sitä on muutakin, ja kaikenlisäksi ihmisen luonteelle sekä perimälle luontaista toimintaa olemassa, niin en yhtään ihmettele että lasketaan persmäkeä paljaalla perseellä kuivalla kelillä.

Vielä on kuitenkin toivoa
...Ei ehkä enää niillä Pasilan deekuilla, mutta  muilla jotka ovat joskus tulevaisuudessa tiukan paikan edessä vaarassa horjahtaa väärälle puolelle hakemaan elämästään puuttuvaa sisältöä jostakin vähemmän terveellisestä.

Helppo sanoa
Olisiko todellakin niin yksinkertaista, että suurin osa masennustapauksista ja juoppouteen päättyvistä työttömyysputkista olisi ehkäistävissä liikuntaharrastuksilla? Ja lajien puutteestahan ei voi valittaa... Sanoisin että on! Tietenkin eri asia, millä sohvaperunat, lapset, nuoret jne. saadaan innostumaan aiheesta.

Mitä mieltä sinä olet?

Mvn